Ei kyllä tai ei, vaan kuinka paljon ketteryyttä?

Aaro Ollikainen, Wakaru

Olen viime viikkoina käynyt paljon mielenkiintoisia keskusteluita siitä, millaisilla elinkaarimalleilla projekteja johdetaan. ”Vesiputousmalli” on monen mielessä saanut pölyttyneen ja hieman koomisenkin kuvan siitä, miten projekteja takavuosina hoidettiin.

Vesiputousmallin lanseerasi Winston Royce 1970-luvulla kirjoittaessaan hyvin spesifistä ohjelmistotuotannon muodosta. Vaiheet seurasivat kronologisesti toisiaan eikä edellisen vaiheen tuotoksiin koskettu niiden valmistumisen jälkeen. Tätä mallia piti jälkikäteen korjata hyvin vahvalla muutoksenhallintaprosessilla.

Ongelmana on, että ensin aloitetaan raskas etupainoinen suunnittelu ja kun vihdoin päästään toteutusvaiheeseen, kismittää asiakasta ettei mitään hänelle näkyvää ole vielä tuotettu. Ehkä vaatimuksetkin ovat jo ehtineet muuttua – pahimmassa tapauksessa tehden alkuperäisen ajatuksen vanhentuneeksi.

Toisaalta monenlaisissa projekteissa suunnitteluun perustuva toteutusmalli on välttämätön. Kerrostalon rakennuttaja ei kiitä, jos yksi seinä jää kokonaan rakentamatta ”koska se ei mahtunut meidän sprintin aikaikkunaan”.

Ketterät menetelmät projektitoiminnassa

Vesiputousmallin vastineeksi syntyneet ketterät menetelmät korostavat aikaista arvontuottoa asiakkaalle esimerkiksi kattavien vaatimusmäärittelyiden sijaan, sillä vaatimuksethan elävät. Vuonna 2001 kirjoitetun Agile Manifeston yksi kantava ajatus on enemmän toimivaa softaa, vähemmän raskasta dokumentaatiota.

Tällä hetkellä monet organisaatiot tekevät siirtymää perinteisemmistä ketteriin menetelmiin myös projektitoiminnassa. Kyse on pitkästä toimintakulttuurin muutoksesta ja siinä voidaan mielestäni erottaa muutama eri taso:

Arvojen ja periaatteiden taso

Scrumin arvot ovat sitoutuminen, keskittyminen olennaiseen, avoimuus, kunnioitus ja rohkeus. Nämä ovat kuvattu tarkemmin Scrum Guidessa mutta niiden harjoittelu ja korostaminen on mahdollista melkeinpä kaikissa organisaatioissa. Tämä voi olla ensimmäinen askel kohti ketteryyttä.

Tapahtumien ja tuotosten taso

Tämän jälkeen pitäisi ruveta toimimaan kuten ketterät menetelmät edellyttävät. Tämä edellyttää esimerkiksi tiettyjen tuotosten tunnistamista (tuotteen kehitysjono, tästä jalostettu sprintin kehitysjono sekä sprintin toivottavasti tuottama asiakkaalle / käyttäjille lanseerattava tuotelisäys / -parannus.) Sprinttimoodissa työskentely myös vaatii sprintin suunnittelupalaverin, sprintin ”sykkeenä” toimivat päivittäispalaverit, valmiin tuoteinkrementin katselmoinnin ja viimeisenä mutta ei vähimpänä retrospektiivin, jossa opitaan sekä onnistumisista että epäonnistumisista ja mietitään toiminnan parantamista.

Roolien ja vastuiden taso

Kaikki ketterät menetelmät esittävät oman näkemyksensä tarvittavista rooleista. Esimerkiksi Scrumissa keskeisiä ovat asiakkaan edustajana toimivan tuoteomistajan rooli, valmentavana / esimerkillä johtavana toimiva Scrum Master sekä itseohjautuva tai -organisoituva kehitystiimi. Tämä on todellinen koitos organisaatioille, sillä mukaan tulee uusia rooleja jotka pitää saada todella toimimaan. Myös olemassa oleviin työnkuvauksiin voi tulla muutoksia.

Ketteryys on muutosmatka

Ketteryys on siis muutosmatka. Ratkaistavana on lukuisia kysymyksiä. Koska esimerkiksi Scrum ei ole lähtöisin projektitoiminnasta vaan jatkuvasta ohjelmistokehityksestä, ratkaistavaksi tulee projektipäällikön ja ohjausryhmän roolien suhde Scrum-rooleihin.

PRINCE2 Agilen lähtökohta on juuri tässä nykypisteen hahmottamisessa muutosmatkalla. Tähän tarpeeseen on kehitetty Agilometri, jonka tarkoituksena on kartoittaa riskejä käytettäessä ketteriä menetelmiä integroituna perinteisempään, vaiheperustaiseen johtamiseen nojautuvan PRINCE2-projektinjohtomallin ohella.

---

Kirjoittaja Aaro Ollikainen on Projektiammattilaiset ry:n pitkäaikaisen tapahtumakumppanin Wakarun projektijohtamisen päävalmentaja.



Blogi on julkaistu alunperin Wakarun omassa blogissa 4.10.2021.