Hybriditoimintamallit vesiputouksen ja ketterän välimaastossa

Ketterä kehittäminen on vakiinnuttanut asemansa ohjelmistokehityksen ja organisaatioiden osana. Vesiputousmallia sovelletaan yhä laajalti. Vesiputousmallin ketteröittäminen ja ketterien menetelmien soveltaminen vesiputousmallissa on noussut laajalti puheenaiheeksi. Mielestäni vesiputousmallin toimituksia voi ja kannattaa kehittää. Moni yritys on ketteröittänyt toimintaansa, mutta haluaa toteuttaa suoraviivaisemmat tai vaativammat hankkeet edelleen vesiputousmallia myötäillen. Moni on puolestaan lähempänä vesiputousmallia, mutta haluaa ketteröittää organisaatiotaan ja toimintatapojaan. Kun elämme digitaalisen transformaation aikaa, tulee meidän olla entistä innovatiivisempia, pystyä tekemään nopeita muutoksia, kokeilemaan markkinoilla toimivia tuotteita ja muuttaa suuntaa tilanteen vaatimalla tavalla.

Vesiputousmallin vs. ketterän kehittämisen

Vesiputousmallilla on pitkä historia. Perinteisesti vesiputouksessa on totuttu siihen, että liikkeelle lähdetään vasta siinä vaiheessa, kun tiedetään, mitä ollaan tekemässä. Muutokset käsitellään formaalisti. Ammattitaidosta riippuen, toiminta on ennustettavaa ja ennakoitavaa.

Ketterän kehittämisen yksi keskeisistä periaatteista on ollut se, että muutokset nähdään positiivisena asiana. On ymmärretty, että maailma ja liiketoiminnan tahtotila voivat muuttua toteutuksen edetessä. Vaatimusten määrittely on nähty helpommaksi, kun sitä tehdään vaiheittain toteutustyön edetessä. Toteutustyö aloitetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kehityksen ja liiketoiminnan yhteistyö ovat keskiössä.

Tuottavuuden ja innovatiivisuuden parantaminen

Useissa näkemissäni organisaatioissa toimituksia on ketteröitetty, mutta budjetointi, ohjausryhmätyöskentely ja organisaatiotaso toimivat osittain vanhalla ja totutulla tavalla. Projektisalkussa voi olla niin ketteriä kuin vesiputousmallin projekteja. Tällaisessa tilanteessa hybridimalli voi olla hyvä ensiaskel kohti nopeampaa, tuottavampaa ja innovatiivisempaa kehitystoimintaa. Onnistuakseen molempien mallien toiminta tulee tuntea sekä projektitasolla että organisaatiotasolla. Kun puhutaan hybridimalleista, on myös tärkeää ymmärtää sekä vesiputousmallin että ketterän kehittämisen vahvuudet ja heikkoudet.

Ketterien toimintamallien soveltaminen vesiputousmaailmassa

Osa ketterän toiminnan periaatteista on suoraan sovellettavissa vesiputousmaailmaan. Nostan kolme esimerkkiä:

1.  Perinteisessä vesiputousmaailmassa opit ja kehityskohteet kootaan vasta projektin lopuksi. Ketterässä maailmassa korostetaan jatkuvaa oppimista ja toiminnan parantamista. Vesiputousmallin projekteissa voi yhtä hyvin soveltaa samaa ajattelutapaa.
2. Ketterien toimintamallien viestinnän parhaita käytäntöjä voi soveltaa kaikkeen kehitystoimintaan. Esimerkiksi 15 minuutin mittaiset daily palaverit voi ottaa käyttöön myös vesiputousmallin toteutuksissa.
3. Yksi ketterän kehittämisen keskeisiä etuja on suunnitelmien täsmentäminen ja aikainen tuotteen julkaiseminen. Vesiputousmalli voidaan pilkkoa inkrementeiksi, joiden etenemisen tarkkuustasoa seurataan. Iteraatioiden pituus voidaan suunnitella tilanteeseen soveltuvalla tavalla. SAFe:ssa PI:n pituus on 12 viikkoa, mutta iteraatio voi yhtä hyvin kestää 2–4 kk. Kehitystiimin kiireen tuntu, läpinäkyvyys paranevat nopeamman julkaisusyklin myötä.

Scopen hallinta

Ketterissä ja hybriditoimituksissa lähdetään liikkeelle usein vaatimuksilla, joita täydennetään kehityksen edetessä. Kokemukseni mukaan yksi merkittävä kompastuskivi sekä hybridi että ketterässä ohjelmistokehityksessä on laajuuden hallitsematon kasvu yksityiskohtien kautta. Vaikka vaatimukset näyttäisivät stabiileilta otsikkotasolla, voi toteutuksen laajuus paisua. Käyttäjillä on usein paljon tarpeita, jotka nopeuttavat, helpottavat työskentelyä ja tuovat kustannussäästöjä. Tilanteesta riippuen, tyypillisesti ensimmäisen julkaisun budjetti riittää vain keskeisimpien toimintojen julkaisuun. Tämän osalta laajuuden hallinnan ja päätöksentekovastuun tulee olla selkeää kaikille.