Artikkelit
15.2.2022 14.00 / Ihmiset
In memoriam: Peter W. G. Morris
Professori Peter William Grindal Morris kuoli rauhallisesti kotonaan Sutton Courtenayssa, Oxfordshiressä, 6. syyskuuta 2021. Hän oli kiistattomasti yksi merkittävimmistä projektinhallinta-alan tutkijoista, ja hänet tunnettiin sekä akateemisissa että ammatinharjoittajien yhteisöissä projektien todellisuuteen liittyvästä syvästä asiantuntemuksestaan.
Professori Morris pyrki tutkimalla projektien menestymistä ja menestymiseen vaikuttavia tekijöitä, ylittämään sen henkisen kuilun, mikä joskus nähdään akateemikoiden ja ammatinharjoittajien välillä. Hän rakensi tätä siltaa toimittuaan ensin ammattimaisena suunnittelupäällikkönä, suorittamalla sen jälkeen projektinhallinta-alan jatko-opinnot ja tutkiessaan ja opettaessaan lopulta projektinhallintaa useissa tunnetuissa yliopistoissa. Morris oli kuollessaan 74-vuotias, syntynyt 2. kesäkuuta 1947.Professori Morrisin projektin johtamisen ja johtamistapojen tutkimusta, projektin ideoinnin ja esisuunnittelun tärkeyden korostamista ja paradigmamuutosta – tutkitaan projektinhallinnan (project management) sijaan projektien hallintaa (management of projects) – pidetään yleisesti hänen merkittävimpinä saavutuksinaan.
Hän vietti lapsuutensa Luoteis-Englannin järviseudulla ja kävi St Bees School -koulua. Morrisilla oli perhesiteitä Edmund Grindaliin, koulun 1500-luvulla perustaneeseen Yorkin ja Canterburyn arkkipiispaan, mikä selittää epätavallisen kolmannen etunimen. Hän valmistui alun perin rakennusinsinööriksi University of Manchester Institute of Science and Technology -yliopistosta.
Työskennellessään suunnittelupäällikkönä Morrisia alkoi kiinnostaa, miksi toiset projektit onnistuivat, kun taas toiset epäonnistuivat, vaikka suunnittelussa ja toteutuksessa käytettiin samankaltaisia lähestymistapoja. Tämä kiinnostus johti hänen tohtorintutkintoonsa, joka oli yksi ensimmäisistä projektinhallinnan akateemisen tutkimuksen alalta, joka hyödynsi vakiintunutta teoriaa ja luoden siten teoreettisen perustan projektinhallinnan tutkimukselle.
Professori Morris julkaisi yli 130 vertaisarvioitua artikkelia ja kirjoitti tai toimitti puoli tusinaa kirjaa, mukaan lukien The Anatomy of Major Projects (Wiley, 1987); The Management of Projects (Thomas Telford, 1994, 1997); The Wiley Guide to Managing Projects (Wiley, 2004); Translating Corporate Strategy into Project Strategy (PMI, 2004); The Oxford Handbook on Project Management (Oxford University Press, 2009); Reconstructing Project Management (Wiley-Blackwell, 2013); ja Climate Change and What the Project Management Profession Should Be Doing About It (APM, 2017).
Monet asiantuntijat pitävät Reconstructing Project Management -teosta professori Morrisin merkittävimpänä panoksena projektinhallinnan alalla.
Vuonna 2016 hänen elämäntyötään kunnioitettiin Festschriftillä – joukolla kirjoituksia tunnustuksena arvostetulle tutkijalle – International Journal of Project Management (IJPM) -julkaisussa. Professori Morrisin merkitystä projektinhallinta-alan tutkimukseen todistivat myös Project Management Instituten (PMI) myöntämä Research Achievement Award (2000) ja International Project Management Associationin (IPMA®) myöntämä Research Award (2009). Hänen monet panostuksensa, sekä akateemiset että käytännönläheiset, tunnustettiin myöntämälle hänelle Association for Project Management (APM) -yhdistyksen korkein huomionosoitus – Sir Monty Finniston Award.
Professori Morrisilla oli aikaa myös kansainvälisille yhdistyksille: Hän oli IPMA:n varapresidentti 1995-1997, ja oli pahoillaan kun ei voinut edetä IPMA:n presidentiksi työmäärien kasvaessa hänen siirtyessään University College Londoniin.
Professori Morris rakasti musiikkia. Hänen makunsa vaihteli modernista jazzista klassisiin teoksiin, erityisesti joihinkin nykyaikaisemmista säveltäjistä, kuten Mahler. Hänellä oli kotonaan flyygeli, jota soitti usein. Hän nautti myös mäkikävelystä, mikä ei ole poikkeuksellista järviseudulla. Lisäksi hän opiskeli klassista kreikkaa. Morrisilla oli laaja rakentamis- ja projektinhallinta-alan kirjasto, jonka hän lahjoitti APM:lle eläkkeelle jäätyään.
Professori Morrisin äly yhdistyi tyyliin, joka oli samaan aikaan osallistava ja muita kannustava. Hänet muistetaan akateemikon ja ammatinharjoittajan harvinaisena yhdistelmänä – hän oli erittäin tärkeä kommentoija ja myötävaikuttaja projektinhallinnan alalla, ja osallistui vanhemmiten aktiivisesti ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun. Hänen perintönsä jää vaikuttamaan pitkälle tulevaisuuteen.
Professori Morrisin muistotilaisuus pidettiin hänen kotonaan Sutton Courtenayn kylässä Oxfordshiressä 24. syyskuuta 2021 yksityisten perhehautajaisten jälkeen.
Professori Morrisia voi muistaa lahjoituksella osoitteessa www.parkinsons.org.uk.
Kirjoittaja:
Kirjoittaja on Projektiammattilaiset ry:n Tieteellisen Neuvottelukunnan jäsen.
jouko.vaskimo@aalto.fi