Artikkelit
Karlos Artto: Liiketoiminnan sisältö on yksittäisissä projekteissa
Projekteilla luodaan uutta, kokeillaan, käynnistetään, kasvatetaan ja tarvittaessa luovutaankin. Projektit edustavat mahdollisuutta kehittymiseen ja uusiin avauksiin, ja siksi projektien johdolta edellytetään myös viisautta ja edistyksellisyyttä liiketoimintasisällön kehittämisessä ja luomisessa.
Näihin ajatuksiin kiteytyvät Aalto-yliopiston projektiliiketoiminnan professorin Karlos Artton kokemukset vuosikymmenien työstä projektien kehittämisessä.
– Kun mikä tahansa yritys uudistaa liiketoimintaansa, ydin on projekteissa. Yrityksen liiketoimintasisältö ja sen tulevaisuus on siis yksittäisissä projekteissa, jotka voivat maksimoida liiketoimintaa ja kasvua. Projektia voidaan johtaa kuin omaa liiketoimintaansa. Projekti muuttaa aina maailmaa pysyvästi, Artto sanoo.
– Meillä on yhä enemmän ratkaisutoimittajayrityksiä, joiden liiketoiminnan ydin on projekteissa. Jokainen projekti voidaan nähdä liiketoimintasisältönsä kautta omana bisneksenään ja siksi sille tarvitaan oma strategia. Jos projektilla on autonomia ja näyttää, että se tuottaa tulosta, projektin kustannusten voidaan antaa kasvaa vaikka kesken toteutuksenkin samalla, kun hyödyt kasvavat moninkertaisiksi.
Artto on perehtynyt projekteihin 1980-luvun alkupuolelta asti. Hän työskenteli Imatran Voiman projektitoimintayksikössä vuodesta 1983 alkaen, ja teki sinne myös diplomityönsä suurten projektien riskienhallinnasta.
– Imatran Voimalla kehitettiin silloin ison projektin johtamisjärjestelmää, fokuksena Suomen viidennen ydinvoimalaitoksen rakentaminen. Tsernobylin onnettomuus vuonna 1986 kuitenkin laittoi Suomen viidennen ydinvoimalaitoksen toteuttamisen vuosikymmeniksi jäihin. Kehitimme silti edelleen projektien johtamisjärjestelmiä ja sovelsimme niitä muihin IVO:n voimalaitos- ja voimansiirtoprojekteihin.
Edistykselliset ohjaajat arvostivat projekteja
Artto kertoo saaneensa uransa alkuvaiheessa oppia kokeneilta ja edistyksellisiltä projektiosaajilta. Hänen diplomityönsä ohjaajana toimi IVO:n projektitoimintayksikön kehitysjohtaja Antero Raade, jota Artto kuvaa innostavaksi ja kehitysorientoituneeksi projektiosaajaksi.– Raade oli äärimmäisen innostava ja kehitysorientoitunut henkilö. Hän laati merkittäviä suunnitelmia projektien johtamisjärjestelmistä. Hän oli mahdollistaja. Diplomityön aineiston keruuta varten matkustin Englantiin British Petroleumin projektijohtamisen kehitysyksiköihin, Norjaan tutustumaan suurten öljynporauslauttojen ja öljykenttien projektien toteutusjärjestelmiin, ja Ranskaan Pariisiin, missä vierailin ydinvoimalaitoksia rakennuttaneessa kansallisessa energiayhtiö EDF:ssä, Artto kertoo.
– Silloisessa IVO:n projektitoimintayksikössä – jota nykyterminologiassa voitaisiin kutsua projektitoimistoksi – oli kehitetty pitkälti aikaansa edellä olevia suurten projektien johtamisjärjestelmiä. Lisäksi käytössä oli edistykselliset tietojärjestelmät, jotka olivat pitkälti itse räätälöityjä ja pyörivät omilla servereillä.
Artton kipinä projekteihin syttyi jo IVO:n innostavassa ilmapiirissä.
– Työnantajani projektiliiketoiminta oli edistyksellistä ja aikaansa edellä. Henkilöstö oli huippuosaavaa ja korkeasti koulutettua. Tekniikan tohtoreita oli niin rivihenkilöinä kuin toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana (Kalevi Numminen), ja hallituksen teknologiasta vastaavana johtajanakin (Anders Palmgren). Ympäristö kannusti tutkimaan ja kehittämään ja niinpä itsekin päädyin tekemään lisensiaatintyön ja väitöskirjan, Artto kertoo.
– Kirjoitin myös aktiivisesti projektien johtamisen ja projektiliiketoiminnan papereita konferensseihin ja artikkeleita alan lehtiin. Se kasvatti julkaisuluetteloani, ja kun TKK:n Tuotantotalouden laitos avasi haun projektiliiketoiminnan apulaisprofessuuriin, hain virkaa ja sain sen vuonna 1996.
Kehitystyötä ja uusia osaajia
Artto on koko uransa ajan kehittänyt projektityöskentelyä ja -työkaluja sekä kouluttanut alalle uusia osaajia. Hän on myös kirjoittanut aiheesta paljon, sekä kirjoja että tieteellisiä artikkeleita. Hänen yhdessä Miia Martinsuon ja Jaakko Kujalan kanssa kirjoittamansa kirja Projektiliiketoiminta on alan keskeinen oppikirja.
Artto painottaa projektiosaamisessa notkeutta ja kykyä päätöksentekoon.
– Hierarkkiset rajat voivat tulla vastaan, jos notkeutta ei osata ajatella vahvuutena. On edistyksellisyyden merkki, jos projektiin nimitetään henkilöitä, esimerkiksi toimitusjohtaja, joilla on myös natsoja tehdä isoja päätöksiä, Artto muistuttaa.
Artto muistuttaa, että aika-akselilla katsottuna projekti on aina osa laajempaa systeemin elinkaarta. Systeemin kehittyminen voi lähteä liikkeelle yksittäisestä asiasta ja alkaa hahmottua siinä. Jossain vaiheessa perustetaan projekti muodollisesti. Kun projekti valmistuu, sen lopputuotteeksi rakennettu systeemi jatkaa arvon tuottamista elinkaaren käyttövaiheessa.
Artto korostaa, että projekteissa pitäisi raportoida tulevaisuutta, ja projektia toteutettaessa katse tulisi pitää projektin päätepisteessä ja pidemmälläkin elinkaaren käyttövaiheessa, jolloin projektin lopputuote jatkaa arvonluontiaan.
– Ehkä syynä liialliseen nykytilanteeseen keskittymisessä on epävarmuuden peikko. Projektissa on tarkoitus saada jotain tuloksellista aikaan. Lopputuote on ainoa syy, miksi projekti käynnistetään. Kyse ei ole vain tehokkaasta organisoinnista ja sen seuraamisesta, että heiluvatko hihat koko ajan tehokkaasti, Artto painottaa.
– Olen yrittänyt suunnata ajatuksia projektin johtamisessa lopputuotteen designin johtamiseen, jossa näen seuraavan tulevaisuuden projektinhallinnan johtamisalueen. Tutkimuksella pyrin luomaan pohjaa sille, että siinä voisi olla siemen uudenlaisen projektinjohtamisen teorialle.
 |  |
Mitä projektitoiminnassa on tapahtunut?
Artton mukaan modernin projektinhallinnan juuret ovat 1950-luvulla suurissa puolustusvoimien ja energiateollisuuden projekteissa, joissa keskeistä oli hallita sekä projektin teknisen lopputuotteen tai järjestelmän että sen toteuttamisen monimutkaisuutta hyvällä suunnittelulla ja johdonmukaisella toteutuksella. Tähän tarkoitukseen kehitettiin menetelmät ja johtamisen alueet, joihin suunnittelussa ja toteutuksessa pitää kiinnittää huomiota.
– Aikoinaan myös rakennusala ja rakennusalan yliopisto- ja muut toimijat ovat olleet näkyviä projektinjohtamisen tutkimisessa ja opettamisessa. Sittemmin näkökulma on moninaistunut ja mukaan ovat tulleet projektit eri toimialoilla.
– Projekti voi lähtökohtaisesti sisältää mitä vaan, ja sen johtamiseenkin voi näin ollen soveltaa erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi IT/IS-alueella voidaan kehittää softaa, ja menetelmät voivat olla ketteriä, tai taiteen alalla voidaan kehittää teatterien ensi-iltoja ja käyttää ensi-ilta -lopputuotteen kehittämiseen soveltuvia johtamismenetelmiä. Myös tieteelliset näkökulmat projektien johtamiseen ovat rikastuneet ja levinneet useille soveltamisalueille ja tieteenaloille. Mikään ei ole niin hyvä fundamentti käytäntöön kuin hyvä teoria. Käytännön ja teorian välille ei pidä rakentaa rajaa, Artto toteaa.
Artto on kouluttanut projektiosaajia jo vuosikymmeniä ja monista heistä on jo tullut alan arvostettuja nimiä, myös professoreita suomalaisiin ja ulkomaisiin yliopistoihin.
– Opettamista ei voi olla ilman tutkimusta. Yliopistossa opetetaan kriittistä ajattelua, mikä mahdollistaa uuden arvoa lisäävän sisällön luomisen. Suomalaista osaamista arvostetaan kansainvälisesti, Artto mainitsee.
– Akateemisessa maailmassa kirjoitetaan enenevästi projekteista erilaisissa julkaisuissa. Projektiosaamisen ilosanoma leviää kyllä itsekseen ihmisten huulille jo sen takia että projektit ovat niin mielenkiintoisia ja jokaisen henkilökohtaista elämää koskettavia, kuten palvelutkin ja palveluiden johtaminen alkoi kiinnostaa ihmisiä joitakin vuosia sitten.
Aktiivisuuden kautta kontakteja
Artto on toiminut myös sekä kansainvälisissä projekteissa että verkostoissa. Hän on ollut muun muassa järjestämässä professori Kim Wikströmin kanssa IRNOP 2004 Turku -tutkimuskonferenssin sekä Kim Wikströmin ja professori Jaakko Kujalan kanssa International Project Business workshopia, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 2010 Bengtskärin majakkasaarella. Tapaamisen kautta muodostettu professoreiden verkosto on kokoontunut Bengtskärin jälkeen vuosittain eri maissa.– Suomalaiset ovat hyvin adaptiivisia. Asiasisältö on meille tärkeä, samoin praktisuus. Meillä osataan saada aikaan. Suomessa on paljon itsenäisiä ajattelijoita jo opiskeluvaiheessa verrattuna ulkomaalaisiin opiskelijoihin, jotka kysyvät enemmän neuvoja, Artto kertoo kokemuksistaan opettamisesta.
Artto kertoo, että etäopetus ja digitaalisten itseopiskeluaineistojen rakentaminen on ollut hänelle opetustyössä viime aikojen iso positiivinen kokemus. Digitalisoituminen on ollut vapauttava ja uusiin moodeihin johtava asia.
- Olen tehnyt paljon opetusvideoita. Ei ole järkeä koota ihmisiä yhteen kuuntelemaan saarnaamista, vaan opiskelijat voivat katsoa saman videolta. Kun opiskelijat perehtyvät asioihin, materiaaliin ja videoihin etukäteen ja ratkaisevat asioita, kokoonnuttaessa voidaan tehdä jotain kiinnostavampaa ja koukuttavampaa yhdessä.
Artto on ollut aktiivinen myös PRY:n toiminnassa. IVO:ssa työskennellessään hän oli PRY:n hallituksen jäsen ja mukana tekemässä paria ensimmäistä Projektipäivä-konferenssia. Hänen mielestään yhdistystoiminnassa on pitkälle kyse yksittäisistä ihmisistä, joista hän mainitsee teollisuuden projektijohtajana ansioituneen, mutta akateemisesti orientoituneen Juhani Silvastin joka on myös opettanut ja kouluttanut projektien johtamista.
– Olin myös IPMAn councilissa ja matkustin paljon rakentamassa eurooppalaisia yhteyksiä, ja olin PRY:n kansainvälisen Project Management -lehden editorina. Olen käyttänyt paljon omaa aikaani ja edistänyt projektinhallinnan leviämistä yhteisenä hyvänä, Artto kertoo.
– Olin aktiivinen PRY:ssä monin tavoin, muun muassa kehitimme professori Kalle Kähkösen kanssa PRY:n julkaisutoimintaa ja kirjoitimme myös paljon itse, järjestimme kansainvälisiä projektien johtamisen konferensseja, kuten Helsingissä toteutettu Nordnet-konferenssi 1999 teemalla ’Managing Business by Projects’.
Karlos Artto
Aalto-yliopiston (ent. TKK) Tuotantotalouden laitoksen projektiliiketoiminnan professori 1996 alkaen (aloitti Teknillisen korkeakoulun (TKK) Tuotantotalouden laitoksen apulaisprofessorina 1996, ja on nyt Aalto-yliopistossa, TKK:n yhdistyttyä osaksi Aaltoa.)
- 1980- ja 1990-luvuilla työskennellyt Imatran Voiman (IVO:n) projektitoimintayksikössä ja IVO:n myöhemmin yhtiöitetyissä osissa (mm. IVO International)
- teki lisensiaatintyön ja väitöskirjan teollisuudessa työskennellessään.
- julkaissut 62 journaaliartikkelia kansainvälisissä tiedejulkaisuissa, 133 konferenssipaperia, ja 18 kirjanlukua
- lisäksi kirjoittanut 9 kirjaa, joista 2 oppikirjoja sekä toiminut toimittajana 3 kansainvälisessä kirjassa ja vierailevana toimittajana kahdessa kansainvälisen tiedejournaalin erikoisnumerossa
- ohjannut 15 väitöskirjaa ja 180 diplomityötä
- johtanut Aalto-yliopistossa yli 30 tutkimusprojektia, joiden rahoituksen hän on hankkinut, yhteensä arvoltaan yli 13 miljoonaa euroa