Onko sertifioinnin jälkeistä elämää?

Ketterän kehittämisen IPMA Agile Leader-sertifikaatin on suorittanut vain kourallinen suomalaisia. Vaikka IPMA-sertifiointi ylipäätään on projektialalla hyvin tunnettu, Agile Leader-sertifikaatti on vielä uudempi tuttavuus. Ketterän kehittämisen sertifikaatteja on lukuisia. CGI:llä Director Consulting Services tittelillä työskentelevä Mika Loponen kuitenkin näki IPMA Agile Leader-sertifikaatin luonnollisena jatkeena IPMA C-projektipäällikkösertifikaatille.

Uusi vaihe projektipäällikön polulla

Aloitin työurani aikanaan ohjelmistosuunnittelijana, josta tehtävät muutaman mutkan kautta vaihtuivat ensin projektipäällikön hommiin. Myöhemmin projektien kasvaessa roolini muuttui hankejohtajaksi ja siitä edelleen nykyiseen rooliini, jonka keskeisin sisältö on portfolion hallinta, esihenkilötyö ja liiketoiminnan kehittäminen finanssitoimialan asiakkuudessa. Olen suorittanut sekä IPMA C-tason projektipäällikkö sertifikaatin että IPMA B-tason Agile Leader sertifikaatin.

Aikanaan projektipäällikkönä toimiessa minulle tuli jo varhaisessa vaiheessa ajatus IPMA C-sertifikaatin suorittamisesta heti, kun vain vaadittavaa kokemusta olisi kertynyt riittävästi. Tähän päätökseen vaikutti osittain silloisten jo sertifikaatin suorittaneiden kollegoiden suositukset kuin myös kiinnostus saada todistus omasta ammatillisesta osaamisesta. Myös työnantajan näkökulmasta sertifikaatin suorittaminen nähtiin hyötynä esimerkiksi tarjouskilpailuissa.

Kun lopulta sain IPMA C-sertifikaatin suoritettua, aloitti se tavallaan uuden vaiheen projektipäällikkönä toimimisessa. Sertifiointiprosessi toi uusia oivalluksia omaan tekemiseen ja pani arvioimaan projektinhallinnan eri osa-alueita uudelleen. Myös tietynlainen systemaattisuus tekemisessä tuli entistä vahvemmin osaksi omaa toimintaa. 

Ketterästi kohti uusia haasteita

Olen ollut onnekas siinä mielessä että projekti- ja hankejohtajana toimiessa sain johdettavaksi projekteja, joissa vaatimustaso ja kokoluokka nousi ajan myötä ja samalla myös tietysti oma osaaminen. Projektien kasvaessa yhä suuremmiksi ja toisaalta toimitusmallin mennessä yhä vahvemmin ketterämpään suuntaan, tuli eteen uudenlaisia haasteita ja ulottuvuuksia verrattuna aiempiin kokemuksiini perinteisestä mallista. Muutosprosessi ketterään toimintamalliin edellytti tiettyjen perinteisen vesiputousmallissa omaksuttujen toimintatapojen ja käytäntöjen poisoppimista ja toisaalta samaan aikaan ketterän kehitysmallin mukaisten toimintatapojen omaksumista.

Tällainen muutos vaatii koko tiimiltä ajattelutavan muutosta ja se, kuinka muutos näkyy konkreettisesti tekemisten ja toimintatapojen kautta, voi olla hyvinkin paljon aikaa vievä prosessi. Mielestäni tällaisessa tilanteessa korostuu johtajan kyky johtaa ja kannustaa tiimiä oikeaan suuntaan, vaikka riski epäonnistumisesta uusien asioiden jalkauttamisessa on ilmeinen. Toisaalta epäonnistumista ei pidä pelätä, puhumattakaan että siitä rangaistaisiin, vaan pikemminkin ottaa virheistä opiksi. Kärsivällisyys on valttia, eikä tiimiä kannata tukehduttaa liian monella muutoksella samanaikaisesti.

Projektipäälliköstä Agile Leaderiksi

IPMA B-sertifikaatin suorittaminen oli itselle luonnollinen jatkumo projektinhallinnan polulla. Erityistä siinä oli kuitenkin se, että minulle tarjoutui mahdollisuus vaihtaa sertifikaatin projektiala ketteräksi Agile Leader-sertifikaatiksi. Se oli itselleni sopivin vaihtoehto, koska vaativimmat hankkeeni, mukaan lukien referenssiprojektini, olivat vahvasti ketteriä menetelmiä hyödyntäviä.

IPMA B-tason Agile Leader-sertifikaatin suorittaminen on prosessina hieman erilainen verrattuna C-tason sertifikaattiin. B-tason suorittamisen yksi keskeinen tehtävä on projektiraportin kirjoittaminen referenssiprojektista. Raportti koostuu referenssiprojektin taustatiedoista, suurimmista haasteista ja siitä miten eri pätevyyselementit ovat toteutuneet. Yksilön pätevyydet kirja, johon raportin tekeminen nojautuu, jaottelee yksilön pätevyydet kolmeen eri pätevyysalueeseen. Nämä pätevyysalueet jakautuvat edelleen vielä yhteensä 29 eri pätevyyselementtiin, joista vähintään 80 prosentista pitää antaa näyttö sertifiointiraportissa. Samaa kirjaa suositellaan muuten myös C- ja D-tasojen sertifioinnin valmistautumiseen.

Siinä missä IPMA C-sertifioinnissa piti osoittaa osaaminen kirjallisen kokeen ja ryhmätyöpajan kautta, oli B-tason sertin tekeminen ainakin omalla kohdalla omaa toimintaa syvemmin analysoiva prosessi. Prosessin aikana tunnistin asioita, jotka normaalisti tekemisen keskellä eivätkä ehkä saaneet riittävästi huomiota. Jälkiviisaana voikin todeta, että olisi varmaan ollut hyvä tutustua syvällisemmin eri pätevyyselementteihin jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa.